Noin puolet Kehitysvammaliiton kyselytutkimuksen vastaajista kertoi, ettei heille ole tarjottu vaihtoehtoja palveluiden järjestämiseksi. Yli 40 % koki, ettei ole voinut vaikuttaa palveluiden suunnitteluun eikä siihen, miten palvelut on järjestetty. Lisäksi saman verran vastaajista toi esiin, ettei heille ole kerrottu ymmärrettävästi, mihin päätökset perustuvat.
Vastaajat esittivät kritiikkiä, että sosiaali- ja vammaispalveluissa sosiaalityöntekijät eivät aina kykene käyttämään harkintavaltaansa palvelupäätöksissä siten, että se tukisi vammaisten ihmisten omia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja valita eri palveluntuottajien välillä sekä määritellä palvelujen sisältöjä. Monet kokivat, että asiakkaan osallisuudella ei ole todellisuudessa vaikutusta varsinaiseen päätöksentekoon.
Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja vammaispalvelujen järjestämisen monimutkaisuus ja byrokraattisuus korostui kriittisten vastaajien näkemyksissä. Sosiaali- ja vammaispalveluiden hakeminen ja hakemuslomakkeiden täyttäminen koetaan työlääksi. Niissä käytetty kieli on vaikeaselkoista ja palvelujen myöntämisperusteet monimutkaisia.
Useissa vastauksissa korostettiin myös epäyhtenäisiä kriteerejä ja perusteluja palveluiden myöntämisessä. Sosiaali- ja vammaispalvelujen saaminen koettiin usein sattumanvaraisena. Vastaajien arvioissa sosiaalityöntekijöiden harkintavalta nojasi vahvemmin organisaation kriteereihin ja hallinnollisiin ohjeisiin kuin asiakkaiden tarpeisiin ja näkemyksiin.
Itsemääräämisoikeuden toteutumisen esteeksi mainittiin myös se, ettei asiakkaalle tarjota riittävästi tietoa palveluista tai vaihtoehdoista, joihin hän olisi oikeutettu.
Tutkimus tehtiin osana Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton yhteistä Harkittua vammaissosiaalityötä (HaraVa) -tutkimushanketta.
Lue lisää tutkimuksen tuloksista Kehitysvammaliiton verkkosivuilla.